Tekstit

kiireinen syyspiha

Kuva
Syksy tuntuu olevan vielä kiireisempää aikaa kuin kevät! Tosin täällä kotopuolessa on remppaevakon vuoksi monenmoisia rästihommia. Suotakoon kuitenkin yksipostaus hunningolla olevalle pihamaalle. Ruohonleikkurit pettivät kaksin kappalein, joten täällä olisi oivaa syyssapuskaa lampaille. Koko piha kasvaa siis ties mitä. Lahopuutarhaan vievä "polku", yllä olevassa kuvassa.
Lahopuutarhan viljelylaatikoista saimme onnistuneesti perunaa ja pienen kipollisen mansikoita, sekä maustamiseen ruohosipulia. Raparperille kesä oli liian kuva ja maku jäi todella kitkeräksi. Keväällä kääntämäni kasvimaa rehotti jo kesäkuun alussa rikkakasveja. Olin varma, että oman onnensa nojaan jääneet palsternakan siemenet tuhoutuisivat. Ihme ja kumma, palsternakka antoi satoa oikein reilusti. Osa oli vähän pieniä, sillä olin kylvänyt liian tiuhaan. Suurin oli kuitenkin lähes käsivarteni kokoinen.
Palsternakat päätyivät ryöpättyinä pakastimeen ja naatit vein letitettynä saunaan kuivumaan. Omenapuu sen s…

Salamajärven kansallispuisto - vauvan kanssa

Kuva
Viime viikon torstaina pakattiin auto ja suunnattiin Perhoon, Salamajärven kansallispuistoon. Naperoretki unohtui postata tänne, mutta sillä reissulla kaavailimme uutta seikkailua. Kiira lähti colliekaksikkonsa kanssa mukaan, enkä minäkään koiraani unohtanut. Salamajärvi valikoitui kohteeksi siksi, että siellä on tietojeni mukaan Suomen eteläisin autiotupa. Autiotuvan kanssa samassa rakennuksessa oli myös vuokratupa, jonka varasimme. Kaksi aikuista, kolme koiraa ja vauva, eivät ehkä ole se toivotuin seurua jakamaan tupa jonkun tuntemattoman kanssa - vaikka tietysti me kaikki kuusi olemme ihania persoonia.
250km on aivan ehdoton maksimi ajomatka yhden yön reissuun. Jos pitäisi ajaa pidemmälle, olisi suotavaa pysyä metsässä vähän kauemmin. Reitille ei suinkaan osunut moottoriteitä, joten saimme hukattua matkaan taukoineen päivineen yli neljä tuntia. Papu ilmoitteli toisinaan turhautumistaan. Kasvamisensa huomaa tosiaan ihan siitä, että Papu tekee päivisin paljon muutakin, kuin syö ja n…

matokomposti

Kuva
Saanen esitellä uudet lemmikkimme? No aivan sama, haluan esitellä joka tapauksessa, nimittäin Mato, Liero ja Toukka perheineen muuttivat meille kuukausi takaperin. Matoset ovat lisääntyneet mukavasti ja muhevassa mullassa käy kuhina. Nämä kompostimadot ovat Eisenia fetida tarkemmalta nimeltään. Kuulin kesällä kahvipöytäkeskustelussa (kyllä, minun kahvipöydässäni puhutaan madoista) että sisällä voisi pitään muitakin komposteja, kuin bokastia. Koska lemmikkikiintiöni on väliaikaisesti kahden kanin ja yhden koiran myötä täynnä, tarvitsin jonkin porsaanreiän eläinmäärän lisäämiseen.



Varsinaisesti ei voi sanoa, että mies oli hankinnassa mukana. Neuvottelut olivat vielä kesken, kun kännykkään tuli viesti saapuneesta tilauksesta. Miehen tullessa töistä kotiin, matoperhe asui jo omassa laatikossaan. Lierot olivat joutua heti kättelyssä ulos, mutta saivat jäädä kunhan pysyvät poissa silmistä. Mies tosin muistaa matoina teinivuosieni  jättijauhomadot muuntumisvaiheineen. Ne pitivät meteliä, nä…

Konttainen ja Oulanka kuvin

Kuva

Sallan sota- ja jälleenrakennusajan museo

Kuva
Pohjoisen reissumme pohjoisin paikka oli Salla. Viehättää pikku kunta, muuttaisin vaikka heti! Pieni luontopolku oli vähän pettymyt, mutta lyhyellä selvityksellä emme löytäneet muutakaan. Päätimme pistäytyä iltapäivällä (jottai ei aivan turha reissu tulisi) Sallan sota- ja jälleenajanrakennus museossa. Nyt on pakko kehua, ehdottomasti hienoin museo, missä olen käynyt! Mainittakoon toki, että museoreissuni voi laskea yhden käden sormilla. Tästä reissusta kuitenkin innostuin, ja voisin museoida enemmänkin.
Jo pelkästään museon piha oli mielenkiintoinen ja tutkimisen arvoinen. Suora auringonpaiste teki valokuvailusta tuskaa, joten joudutte tyytymään vain pariin ruutuun. Aitauksien perusteella museopihassa oli kesällä ollut eläimiä. Vanha ratapiha oli kasvanut pajua ja heinää, mutta vielä näkyivät kiskot. Osaan rakennuksiin olisi päässyt sisällekin, mutta helle uuvutti.
Museorakennuksessa oli informaatiota enemmän kuin suuressa kylässä. Niin paljon, että väsyin lukemasta ja keskittymästä…